Etusivu
Marjakosken kylää kuvaa hyvin ote Iivar Kemppisen kirjasta Hiitolan kylähistoria. Siihen ovat tietoja antaneet mm. seuraavat henkilöt: Kauko Honkamäki, Johan Sinkkonen, Siiri Bäff (o.s. Valkeapää, oli aikaisemmin naimisissa Juho Honkamäen kanssa), Lahja Bragge (o.s. Lampinen). Omat lisäykseni ovat hakasulkeissa.
Marjakoski
Marjakoski ei ollut itsenäinen kylä, vaan Hömmön,
Heponiemen ja Salokilpolan tavoin paikkakunta, jonka merkitys pitäjän
asutusalueena kasvoi jatkuvasti. Alkuaan Marjakoskella oli vain yksi talo suuren
erämaan keskellä, mutta se oli todellinen karjalainen suurperhe, Ilmeen
Niemen, Kemppisten sukutalon veroinen. Marjakosken suurperheen sukunimi oli
Bragge, mutta sekä Hiitolassa että Ilmeellä puhuttiin tätä taloa ja myöhemmin koko kyläryhmää tarkoittaen aina vain Marjakoskesta, mikä nimitys johtui talon vieressä olevasta samannimisestä Ilmeenjoen koskesta. Matkaa tälle koskelle oli Hiitolan asemalta Sahakosken ja Hiitolankylän kautta noin 11 km ja Hiitola–Ilmee -maantietä noin 12–13 km. Ilmeen maantieltä lähti tie Marjakoskelle Könösen pellon vierestä, runsaan kilometrin päästä Törisevältä Ilmeelle päin mennessä vasemmalle. Törisevältä oikealle lähti Hömmön Selkätie.
Marjakoskella yhtyi Ilmeenjokeen myös Virmutjoki, johon vähän ylempänä oli yhtynyt jo Hiitolanjärvestä, Alasjärvestä ja Soskuan lammesta tuleva Soskuan joki tai Soskuan oja, jota marjakoskelaiset nimittivät Hiien haaraksi, ja vielä vähän ylempänä,
lähellä Ilmeen maantietä, Virmoin sahan alapuolella, yhtyi Virmutjokeen
lisäksi Vaimotsaaren joki. Nämä kaikki vedet yhtyivät
Marjakoskella Ilmeenjokeen, mutta itse Marjakoski oli Ilmeenjoessa kolmijaksoisena
ennenkuin Ilmeenjoki yhtyi alhaalla, suvannossa, Kaalatoksessa, Virmutjoen vesiin. Marjakosken alapuolella Ilmeenjoki virtasi jo suurena virtana Mykrän niitty-
ja peltoalueen läpi, missä jokea nimitettiin usein Mykräjoeksi. Juuri Mykrän luona joki virtasi Viipuri–Sortavala -rautatien
sillan alitse ja laski Kaukolan puolella Laatokkaan.
Braggen suurperhe kuului Raivattalan huutoon, mutta muut Marjakoskea
ympäröivät laajat alueet kuuluivat alkuaan Asilan ja Pukinniemen hovin
lahjoitusmaatilojen salopalstoihin, mitkä isossa jaossa jaettiin niille rantakylille,
minkä hovin alustalaisuuteen mikäkin kylä oli kuulunut. Marjakosken
asutusalueella olivat 1930-luvulla seuraavat 28 taloa: Antti Sinkkonen, Jussi Kuronen,
Heikki Lähdeniemi [p.o. Läheniemi] (ent. Bragge, Tottas-Heikki),
Matti Kuronen, Jussi Ruotsalainen, Mikko Pörsti (talo sittemmin Topias
Braggella), Emil Riikonen (Olli Peko Emil), Pekka Riikonen, Armas Riikonen, Aleksi
Pirhonen, Antti Pirhonen, Maria Pörsti (myöh. Jussi Riikosella
Purtunkorvessa), Jaakko Riikonen, Antti Bragge, Jussi Kiuru, Matti Bragge (Tuomaalan
Matti), Erkki Bragge, Pekka Bragge ja Erkki Braggen toinen talo, Juho Bragge,
Simo Bragge (Niemen Simo), Väinö Bragge (Väärämäen
Väinö), Antti Bragge (Setä-Antti), veljekset Juho,
Tuomas ja Topias Bragge (Honkamäen veljekset, joista Topias asui asemalla),
Edward Bragge, Matti Rajala (Matin oikea nimi oli Jussi, mutta kun hän
hävisi erään vedon, missä panoksena oli ehto, että jos
hän häviää, niin hän ei ole enää Jussi, vaan
Matti, ja siitä lähtien kaikki sanoivat häntä Matiksi),
Erkki Suontausta sekä veljekset Yrjö ja Eino [p.o. Arvi?] Vartio.
[Lisäksi voidaan mainita Juho Sinkkonen, joka muutti pois Marjakoskelta ennen
sotia, tilalle muutti Matti Vento.]
Marjakosken jokilaaksoa reunusti kaksi vuoriharjannetta, joista joen
etelänpuoleiseen harjanteeseen kuuluivat Sunin Haukkavuori, Haukkavuori,
Hautoinmäki, Kuoppiinmäki ja Hiienmäki, ja jokireitin pohjoisenpuoleiseen
harjanteeseen kuuluivat Honkamäki ja Koskenmäki. Soskuan joen haara, Hiien
haara, oli Hiienmäen juurella. Braggen suurperheen talo sijaitsi
aikoinaan joen varressa, kosken partaalla, kuten sanottu, mutta vuorten takana oli
synkkä metsä, missä karhut ja sudet asustivat viime vuosisadan
lopulle asti. Talossa kerrotaan olleen sen suurimmillaan ollessa 48 henkeä
(Ilmeen Niemessä 54 henkeä) perhettä. Asuntona oli ensin yksi
suuri tupa, jossa asui kuusi perhekuntaa, sitten rakennettiin toinen
samanlainen ja porstua väliin. Kattila, jossa liedellä keitettiin ruokaa,
oli niin suuri, että emännät nostelivat sitä
korennolla. Perhekuntien päät, isännät, söivät kaikki samassa pöydässä, mutta naiset ja lapset söivät perhekunnittain eri pöydissä. Väitetäänkin, että lopulta tässä
perheessä, samoin kuin Ilmeen Niemen perheessäkin, asui ihmisiä, jotka
käytännöllisesti katsoen eivät enää olleet mitään sukua toisilleen, vaan olisivat voineet solmia avioliittojakin samassa tuvassa asuvien
kanssa. Perheen jatkuvasti suuretessa oli rakennettava mainittu toinen tupa
sekä porstuanperäkamari. Joulukirkkoon kerrotaan Marjakoskelta
lähdetyn seitsemällä hevosella.
Toivo Immonen kertoo suurperheistä mainiten mm. Kopsalan Hannukaisten suurperheen, jossa oli 14 aikamiestä sekä Veijalan Mansikan perheen, missä oli 10 miestä: ”Suurperhejärjestelmällä oli syvät juuret menneisyydessä. Siksi se säilyi sitkeästi aina viime aikoihin asti. Sukulaisuussiteet estivät suvun jäseniä
pirstoutumasta kauas toisistaan. Kun tiloja ei saanut jakaa, tahdottiin
mukautua asumaan saman kurkihirren alla. Tavallisesti olikin tällaisessa
perheessä erittäin hyvä sopu ja yhteisymmärrys. Se oli koulu,
jossa perheen jäsenet oppivat ymmärtämään ja auttamaan
toisiaan.”
Bragge-suvun ensimmäiset jäsenet ovat asuneet Hiitolassa jo
1600-luvun lopulla Nylander-nimisinä. Nylandereita oli silloin
tiettävästi myös Ilmeellä, ja he näyttävät olleen
Stolbovan rauhan jälkeistä ja ehkä ns. ruptuurisodankin
jälkeistä uutta protestanttista asutusta. [Stolbovan rauhassa 1617
Käkisälmen lääni liitettiin Ruotsiin. Siitä alkoi
luterilaisuuden voimakas leviäminen Karjalaan ja ortodoksien siirtyminen
Venäjälle. Vuosina 1656–1658 käytiin ruptuurisota, jossa venäläiset hyökkäsivät Karjalaan puolustamaan ortodoksista väestöä. Tämän sodan seurauksena tuhansia ortodokseja pakeni Venäjälle.] Mutta 1721, Uudenkaupungin rauhan vuonna, nimi esiintyy muodossa
Nylander-Bragge. Bragget ovat olleet kauan Hiitolan pappilan torppareina sekä
kirkon suntioina monen sukupolven ajan. Lahja Bragge arvelee Hiitolanjärven
Rakinlahden saaneen nimensä siitä, että Bragget asuivat siellä
1600-luvulla, joten paikannimi muovautui näin: Braggen lahti, Raken lahti,
Rakinlahti. Suvun eräs haara muutti sitten erämaahan Marjakoskelle, ja
siitä kehittyi siellä Braggen suurperhe, jonka myöhempiä
jäseniä oli myös Raivattalassa ja Salokilpolassa. Muita suvun haaroja oli
Vaavojalla, Kirkonkylässä, Hiitolankylässä, Tiurulassa,
Päijälässä, Koukunniemessä, Mustolassa, Veijalassa, Kilpolassa, Ilmeellä, Siisiönmäellä sekä Käkisalmessa.
Kun koski talon vieressä oli kolmijaksoinen, oli siinä jo Braggen suurperheen aikana kolme myllyä: ryynimylly, jauhomylly ja päremylly. Kahden alemman myllyn kohdalla oli putouskorkeus noin 2 m, mutta ylimmän kohdalla se oli 3 m. Jauhomyllyn lähettyvillä oli suuri myllytupa, neliön muotoinen, 15 x 15 m. Siinä pitäjältä, jopa Ilmeeltä asti saapuneet myllymiehet odottelivat vuoroaan. Varsinkin kaurojen survotus vei aikaa aina vähintään yhden yön, kun ne survottiin jauhoiksi pahmaissa rautakärkisillä petkeleillä. Survonnan jyty ja kolina kuului myllystä läpi yön. Marjakosken suurtalo oli hyvin varakas, mikä merkitsi ennenvanhaan sitä, että vilja riitti. Talossa oli lisäksi paljon karjaa, jota kesäisin oli
jonkun aikamiehen oltava paimenessa, jotteivät karhut olisi tuhonneet
sitä. Siitä huolimatta pääsivät ne repimään
aina pari kolme eläintä kesässä. Suuret härät
eivät pelänneet karhuja, vaan puskivat niitä kuoliaiksikin. Kerran
onnistui suuren karhun päästä härän selkään
niskan päälle, mistä käsin se yritti purra härän
kaulasuonia poikki. Silloin härkä juoksi karhu selässä kotiin,
mutta uupui myllyrinteeseen verenvuodosta. Avuksi rientäneet miehet
saivat karhun tapetuksi, mutta härkäkin oli lopetettava.
Talon viljarikkaudesta kerrotaan, että vanhaa viljaa oli aina
pahan päivän varalle. Vieläpä Hiitolan nimismiehen kerrotaan viime
vuosisadan nälkävuosina käyneen Marjakoskelta viljaa ostamassa.
Tällöin hän totesi talossa olevan niin vanhoja puimattomia ruiskekoja,
että niiden ympärillä kasvoi aisakoivun paksuisia puita. Jotta
karjaakin oli tarpeeksi talossa, sitä osoittaa se, että kun suurtalo
aikanaan jaettiin perhekuntien kesken, jäi keskelle pihaa vanha
Mustikki-niminen lehmä, jota ei kukaan korjannut. Viimein yksi vanhoista
isännistä talutti säälien Mustikin omien lehmiensä joukkoon
sanoen, ettei vanhaa palvelijaa noin pidä kohdella.
Braggen suurtalon hajotessa syntyi yksin siitä kuusi eri taloa
paikkakunnalle. Mutta ympäristön viljaville salopalstoille Ilmeenjoen
tuntumaan kohosi vähitellen muitakin toinen toistaan vauraampia taloja, niin
että niitä 1930-luvulla oli jo lähes kolmekymmentä,
useimmilla monien kymmenien peltohehtaarien tilat, mitkä oli raadettu
käsivoimin. Merkittävimmät näistä tiloista olivat Antti
Sinkkosen omistama Koskenniska-niminen tila, jonka kokonaispinta-ala oli 140 ha,
mistä peltoa oli 25,11 ha sekä veljekset Juho Honkamäen (ent.
Bragge) ja Topias sekä Tuomas Braggen omistama Setälä-niminen
tila, jonka koko pinta-ala oli 110 ha ja siitä peltoa 27,75.
Eräät yritteliäimmät Marjakosken isännät, heidän
mukanaan Ikalassa asunut Robert Kuitunen, perustivat Suomen itsenäistymisen
jälkeen paikkakunnalle Marjakoski-nimisen osakeyhtiön, joka rakensi
koskeen sahan, sähkövoimalaitoksen, kaksi uudenaikaista myllyä, ja
myöhemmin Kuitunen rakensi vielä meijerin. Kun paikkakunnalle lisäksi
perustettiin samoihin aikoihin osuuskassa ja kaksi kauppaliikettä, ja talojen
varallisuus kasvoi nopeassa tahdissa, on liikemies Johan Sinkkonen, joka itsekin
oli puuhassa mukana, sitä mieltä, että missään
muualla Hiitolassa ei kehitys tähän aikaan ollut niin nopeaa kuin
Marjakoskella.
Marjakosken rikkaan alueen luomiseksi entisestä erämaasta
tarvittiin paljon työtä ja säästäväisyyttä.
Joskus säästäväisyys ilmeni nuukuutena, joka herätti
jo hilpeyttä. Erityisesti kerrottiin Erkki Braggen tapauksesta: Kun
hän osti polkupyörän, hän ei raaskinnut ajaa sillä
alamäessä eikä liioin ylämäessä. Portinhoikan loivassa
alamäessäkin hän hömmönmatkallaan työnsi pyörää, jotteivät sen jarrut kuluneet. Erkki oli hyvin rikas, kahden suuren talon isäntä ja vanhapoika. Vaikka hänellä ei ollut vaimoa, niin lapsia hänellä silti oli. Ne olivat hänen ja palvelustyttöjen lapsia, joista hän piti hyvää huolta.
Marjakoskesta puhuttaessa ei voida unohtaa kaikille hiitolalaisille ja
monille ulkopitäjäläisillekin tuttua hahmoa, kansanpelimanni
Matti Suikkia. Hän asui vaimonsa kanssa pienessä mökissä
Marjakoskella, mutta liikuskeli paljon ympäristössä häiden,
talkoiden ja nurkkatanssien soittajana. Myös markkinoilla hänet
nähtiin aina viuluineen. nuoruudessaan hän oli ollut Pietarissa soittajana
jossakin rahvaanravintolassa eli hartsuonissa, missä hän oli oppinut
riehakkaan ja innoittavan soittotapansa. Hän löi soittaessaan tahtia
jalallaan, ja kun oikein innostui, molemmilla jaloilla yhtaikaa. Varsinaiselta
ammatiltaan hän oli suutari. Kerran Hiitolan markkinoiden aattona,
vapunpäivän aamuna, Matti Suikki ilmestyi erääseen Raivattalan taloon,
missä tupa oli täynnä taloon yöpyneitä
markkinamiehiä. Joku tarjosi Matille ryypyt, mikä aamutuimaan vaikutti heti, kun
hän oli lisäksi tyhjin vatsoin kävellyt oikopolkua Marjakoskelta
Raivattalaan. Ryypyt saatuaan Matti viritti heti viulunsa ja jalalla tahtia
lyöden soitti ja lauloi aito markkinalaulun, mikä sai markkinaukot
hyvälle tuulelle ja myhäilemään partoihinsa:
Hame rikki, paita rikki,
Paijan alt’ oli paljon rikki.
Kun Matti ja hänen vaimonsa vuosia myöhemmin kävivät niin heikoiksi ja rahnaisiksi, ettei mökin lämmittämisestäkään ollut enää tolkkua, joku naapuri sai tehtäväkseen houkutella pariskunnan lähtemään Tiurulaan kunnalliskotiin. Matkalla Matti itki ja sanoi saattajalle: ”Olen aina pitänyt sinua ystävänäni, tällä tavoinko sinä sen palkitset!” Mutta kun naapuri kävi jonkin ajan kuluttua Mattia siellä tervehtimässä, tämä oli iloinen poika, jonka sielun syvyyksissä näkyi edelleen todellinen boheemi, kun hän selitti: ”Nyt on kaikki hyvin, ei ole huolta mistään; morsiamiakin olisi vaikka joka sormelle!”
Kirjasta "Hiitola - talot ja asukkaat 1939".
Marjakosken ”keskusta” tarkemmin esiteltynä:
2 Bragge Lahja Maria (o.s. Lampinen, s. 5.10.1898 Kurkijoki), Edvard Braggen leski
7 Honkamäki Antti (ent. Bragge, s. 5.5.1879)
8 Bragge Väinö (”Väärämäen
Väinö”, s.19.7.1903)
9 Bragge Simo (”Niemen Simo”, s. 11.8.1899)
43 Marjakosken kansakoulu ja opettajat Lauri ja Signe Hirn
44 Läheniemi Heikki (ent. Bragge, s. 1.6.1871)
45 Marjakosken osuusmeijeri
46 Vento Matti (tässä asui aiemmin Juho Sinkkonen ja
häntä ennen Antti Tattari ja Väinö
Suontaka)
48 Hiitolan Osuusliikkeen myymälä ja aivan vieressä yksi
Erkki Braggen (s. 14.3.1889, ”Salon Erkki”) taloista (heikkiläisten talo oli tässä)
49 Rajamäki Eemil
50 Kuronen Antti Juhonpoika (s. 31.7.1889)
51 Kuronen Ernesti Juhonpoika (s. 2.9.1886, edellisen veli)
52 Marjakosken alamylly
53 Marjakosken ylämylly
54 Suikki Matti (s. 7.8.1856 Viipuri) asui tässä, kunnes
siirtyi Tiurulan kunnalliskotiin ja mattilaiset muuttivat sen kanalaksi.
58 Honkamäki (ent. Bragge) Juho (s. 29.7.1882) ja Tuomas (s.
2.7.1885), tällä paikalla oli ensimmäinen Bragge-suvun talo Marjakoskella
59 Bragge Pekka Pekanpoika (s. 7.2.1892), mattilaisten talo
60 Sinkkonen Antti Heikinpoika (s. 12.10.1906)
62 Kuronen Matti
63 Suutari Emil (s. 7.12.1902 Rautjärvi), ala-pekkolaisten talo
64 Vanha Tahvo Juhonpoika Braggen (s. 26.1.1839) talo
Marjakoski ei ole omana kylänään Hiitolan kirkonkirjoissa eikä maakirjoissa. Tästä syystä on hankala selvittää, mitkä eri kylien talot kuuluvat Marjakosken alueeseen. Seuraavien
talojen nimenä on Marjakoski, joten ne ovat selviä tapauksia:
Hiitolan rippikirjassa vuosilta 1900–1909 on mainintoja taloista, jotka kuuluvat kokonaan tai osittain Marjakosken kinkeripiiriin. Kinkeripiiriin kuuluu alueita myös varsinaisen Marjakosken kylän ulkopuolelta, esim. Marjakosken länsipuolelta Ikalasta ja luoteesta Heponiemestä. Samoin Marjakosken kansakoulun oppilaita oli mm. Ikalasta ja Heponiemestä.
Nykyään Marjakoski on asumaton ja vain rakennusten
kivijalkoja on jäljellä. Alueella on viime aikoina tehty metsähakkuita ja sitä varten tehty metsäautoteitä esim. Edvard Braggen talon vierestä länteen sekä myös Honkamäen veljesten talon kohdalta länteen. Katso tarkemmin Google Mapsista.